Mikä ihmeen sisäilmaesteettömyys?

Sisäilmaesteettömyyden käsitteellä voidaan kuvata rakennuksen tai palvelun esteettömyyttä sisäilmasta sairastuneen näkökulmasta.

Perinteinen esteettömyys on useimmille tuttua. Se on jo huomioitu rakennusmääräyksissä, ja siksi mm. uudisrakennuksiin on mahdollista päästä pyörätuolilla tai rollaattorilla. Perinteistä esteettömyyttä ovat mm. kynnyksettömyys, tilavat kylpyhuoneet, kaikumattomat kuunteluolosuhteet ja pistekirjoituksin merkityt hissin kerrosnumerot – sekä monikieliset ruudunlukuohjelmiakin tukevat internetsivut. Vaativampaa esteettömyyttä käytetään vain siellä, missä sitä erityisesti tarvitaan, joten esimerkiksi näkövammaisten äänimajakkaa voi kuunnella lähinnä näkövammaisille suunniteltujen rakennusten ulko-ovilla.

Myös sisäilmaesteettömyyttä on monenlaista, vaikka sitä ei vielä huomioidakaan rakennusmääräyksissä. Koska sisäilmasta sairastuneet voivat saada homeiden lisäksi oireita monista muistakin altisteista, on luonnollista sisällyttää kaikki erilaiset sisäilmasairauteen liittyvät esteettömyystarpeet saman käsitteen alle. Sairauden asteesta ja toimintakyvyn tasosta riippuu, minkälaista esteettömyyttä sisäilmasta sairastunut tarvitsee voidakseen mahdollisimman itsenäisesti ja sairastumatta suoriutua arkielämästä kuten asumisesta, työskentelystä, asioimisesta ja vapaa-ajasta. Kuitenkin jo perustason esteettömyys lisää useimpien toimintakykyä huomattavasti.

 

Perustason sisäilmaesteettömyys voi tarkoittaa esimerkiksi homeetonta sisäilmastoa, jossa materiaalipäästöt ovat harkitusti hillittyjä ja jossa ei myöskään ole voimakkaita tuoksuja (esim hajustetut pesuaineet), käryjä (esim tupakansavu) ja voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä (esim. voimalinjoista). Perustason sisäilmaesteettömyys onkin miellyttävä ja terveellinen kokemus myös ns. terveille.

 

Vaativan tason sisäilmaesteettömyys on perustasoa räätälöidympää tarpeen mukaista esteettömyyttä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sisäilmastoa, jossa materiaaleina on käytetty vain tiettyjä lähes päästöttömiä luonnon tuotteita, tai jossa allergeenien pääsy tiloihin on estetty suodattimilla ja ilmanpuhdistimilla. Se voi tarkoittaa mikroaaltosäteilyn tai magneettikenttien voimakasta rajoittamista tai täydellistä valo- ja ääniolosuhteiden hallintaa.

Julkisessa rakentamisessa ja vuokra-asuntotuotannossa vaativan tason sisäilmaesteettömyys voisi näyttäytyä standardisoituna rakennuksen rakentamis-, huolto- ja käyttötapana, jossa on minimoitu kosteus- ja homevaurioiden lisäksi materiaalipäästöt ja muut kemikaalit sekä sähkömagneettisen säteilyn vaikutus.

Koska monet sisäilmasta sairastuneet invalidisoituvat sairauden edetessä myös perinteisesti arvioituna, ja koska toisaalta monet muutoin toimintarajoitteiset ovat lisäksi sairastuneet sisäilmasta, on huomioitava myös tarpeen mukaan perinteisen esteettömyyden näkökulmat. Näin voidaan luoda kokonaisvaltaisesti esteetön ympäristö, jossa  kykenee toimimaan vaikkapa näkövammainen homesairas vanhus tai cp-vammainen hajusteherkkä nuori.

Esteettömyys on hyvin suunniteltuna iloksi ja terveydeksi kaikille!  🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *