Olet todennut, että nyt lähtee kämppä alta. Syynä voi olla kosteusvaurio, yliopistosta valmistuminen, uudet huonekalut, naapuriin ilmestynyt kännykkätukiasema – tai vaikkapa se iloinen remonttimies, joka juuri ilmoitti tulevansa myrkyttämään asuntosi luteita vastaan. Mistä siis uusi koti?
Vaihtoehdot ovat selkeät.
Joko löydät itsellesi uuden asunnon. Tai teet sellaisen.
Molemmat vaihtoehdot on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos on kipeä, vähävarainen eikä omaa lainkaan taipumuksia rakennusalalle. Niin siinä sitten saattaa käydä, että sienet/huonekalut/luteet saavat pitää kotisi, ja sinä pakkaat kimpsusi ja kampsusi.. ai niin, et ehkä voi pakata niitä, jos ne ovat homepölyssä/ötökkämyrkyssä tms. tms. No siis pakkaat ne tavarat, jotka voit kuvitella vielä pelastavasi ahkeralla pesemisellä, kopiokoneen laulattamisella, tuttujen ja sukulaisten avustuksella avaruuspuku päällä – tai kahvinpurumenetelmää käyttäen…
Seuraava kysymys kuuluu, minne siirtäisit ne vähät tavarat, jotka sait kuin tulipalon jäljiltä pelastettua. Heureka! Vie ne varastovuokraamoon, konttiin tai sellaiseen! Käyhän se, jos satut löytämään puhtaan tilan ajoissa. Parempi voisi olla jonkin tutun asunnon nurkka… tai viiden tutun… jolloin tavarasi ovat lopulta hajallaan ympäri kaupunkia, paitsi ne jotka ovat muissa kaupungeissa, kierrätyskeskuksessa ja kaatopaikalla.
No hyvä, down shiftaaminen onkin muotia! Vähemmän tavaroita, vähemmän huolia. Sitten pitäisi vielä keksiä paikka hankalaksi käynneelle keholle. Jos sen voisi pistää vaan johonkin varastokonttiin ja ottaa käyttöön sitten kun koti on löytynyt… esim. viiden vuoden kuluttua?? … Ei käy. Keho on ainokainen. Joten se on parasta poimia hellästi mukaan ja keksiä sille joku mukava lämmin paikka, jossa se saa nukkua suojassa ja turvassa. Ei siis auto, jossa on kylmää. Eikä teltta, joka homehtuu. Eikä parveke, jossa tuulee. Eikä… noh, eipä olla nirsoja. Kukin meistä on löytänyt jonkin paikan, ja myös autot, teltat, parvekkeet ja monet muut hätäratkaisut ovat olleet paremman puutteessa poikaa – ihanien sukulaisten, tuttavien ja kumminkaimojen nurkista puhumattakaan!!! Ja ihmeiden ihme, yhä kasvava joukko sisäilmakodittomia on onnistunut rakentamaan itselleen pysyvän sisäilmaesteettömän kodin! Olette innoittajia ja toivontuojia meille muille, jotka vasta haaveilemme 🙂
Haave saattaa tulla vastaan asuntomarkkinoilta, kun tietää mitä etsii. Itse asiassa monet ovat löytäneetkin, tietyin reunaehdoin, ainakin joksikin aikaa. Silti monet eivät enää löydä, vaikka hyppisivät päällään. He voivat onneksi rakentaa kodin. Siis ainakin voisivat. Mikäli pankki antaisi työkyvyttömälle lainaa. Mikäli tonttien hinnat eivät varsinkin pääkaupunkiseudulla ylittäisi pienen omakotitalon hintaa. Mikäli osaisi rakentaa sisäilmaesteettömästi. Mikäli tajuasi hännän häivähdystä arkkitehtuurista, rakennusmääräyskokoelmista, koolauksista, vesieristeistä… Äkkiä tulee ikävä kemian ja fysiikan opettajaa. Miksei koulussa kukaan kertonut, miten vesi siirtyy tiilen läpi tai millaisia kemikaaleja lasin teossa käytetään tai kuinka tehokkaasti hirsi vaimentaa sähkömagneettisen spektrin eri taajuuksia? Entä onko ihan varmaa, ettei suihkua voi rakentaa oluttynnyriin??? (Itse asiassa voi, katsokaapa täältä, mutta en uskalla taata tynnyrin kosteusturvallisuutta 😉 )
Näihin ja vastaaviin ongelmiin on tarkoitus palata tämän blogin puitteissa. Pysykää kuulolla ja osallistukaa keskusteluun!
Miten sinä olet onnistunut ratkaisemaan asumisongelmasi? Olisikohan muillekin siitä tiedosta iloa? 🙂