Toisen adventin kunniaksi pitäisi tänään sytyttää kaksi kynttilää. Minä asetan ne vierekkäin ilman liekkiä – onhan se melkein sama, eikö? Niidenkin katseleminen on minulle luksusta, sillä monena vuotena en ole voinut nähdä kynttilöitä edes sammutettuina. Olen tunnustellut niitä, olen nuuskinut niitä. Ne ovat olleet niin lähellä ja silti niin kaukana. Kuten koko tavallinen elämä. Se opetti: Kynttilät ovat aarre, josta kannattaa nauttia, kun voi. Kuvassa kynttiläkruunuja italialaisesta kotikaupungistani.