Sisäilmakoditon ja kommunikointi

Minusta on upeaa, jos tästä blogista aikaa myöten kehittyy keskusteleva. Siis mikäli sisäilman tähden kodittomat ja asumisongelmaiset, muut sisäilma- ja ympäristösairaat, muista syistä asunnottomat sekä tietysti ns. terveet asunnolliset jakavat täällä näkökulmiaan. Vain yhdessä voimme kartuttaa yhteistä tietopääomaamme ja muuttaa yhteiskuntaamme. Olen kuitenkin yllättynyt, mikäli kovin suuri joukko vakavimmin sisäilmakodittomia osallistuu keskusteluun kovin aktiivisesti. Jotta kommentointi blogiin nimittäin onnistuu, on:
1.   Kyettävä lukemaan suomea.
2.  Omistettava päätelaite sekä sähköpostiosoite ja kyettävä käyttämään  niitä.
3.  Omistettava riittävät henkiset resurssit ja toimintakyky.
Nämä edellytykset eivät useimpien vakavimmin sairaiden kohdalla toteudu mitenkään yksiselitteisesti. Seuraavassa kerron miksi.

LUKEMISESTEISYYS

Vakavimmin sairaat sisäilmakodittomat osaavat kyllä lukea suomea (tai mitä kieliä nyt kukakin hallitsee), mutta heillä voi silti olla lukemiseste. Lukemisesteisyys voi johtua näkövammasta (jolloin tarvitaan esim. pistekirjoitusta ja äänikirjoja), mutta se voi johtua myös muista syistä kuten kehityshäiriöstä, aivovammasta tai lukihäiriöstä.
(Katso lisätietoa  lukemisesteisten Celia -kirjastosta, josta moni sisäilmasairaskin voisi hyötyä.)
Sisäilmasta vammautunut voi olla lukemisesteinen mm. seuraavista syistä:
Hän ei kestä esim. kirjaston kirjoissa olevaa hometta, hajustetta, tupakansavua.
Hän ei kestä paperin ja musteen valmistuksessa käytettäviä kemikaaleja.
Hän ei kestä sähköisten päätelaitteiden kemikaaleja kuten palonestoaineita.
Hän ei kestä päätelaitteiden sähkömagneettista säteilyä esim. langatonta nettiyhteyttä, valosäteilyä tai matalataajuisia kenttiä. (Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että älylaitteesta saattaa tulla kaikkea muuta säteilyä paitsi ei ydinräjähdystä eli gammasäteilyä.)
Hän ei kestä valoa, joten lukeminen näönvaraisesti on vaikeaa tai mahdotonta.
Muitakin syitä löytyy. Joka tapauksessa eriasteinen lukemisesteisyys koskettaa yllättävän monta sisäilmakoditonta ja ylipäätään ympäristöstä sairastunutta.

Päätelaite ja sähköposti

Jo pelkästään köyhyys ja asunnottomuus voivat olla syinä siihen, ettei omista älylaitetta ja sähköpostia. Kuitenkin muut köyhät ja asunnottomat Suomessa voivat ainakin teoreettisesti koettaa päästä käyttämään tietokoneita. Sisäilmakodittomalle se ei usein ole mahdollista, onhan julkinen tietokone usein vähintäänkin esteellisessä ympäristössä.

Oman älylaitteensa sisäilmakoditon on saattanut menettää kodittomuuteen joutuessaan (esim. laite on toivottomasti homeisena / myrkyllisenä / säteilevänä ”heivattu mäkeen”). Samoin saattaa olla sähköpostinkin laita. Itseasiassa sähköpostien menettäminen saattaa olla osa ”taudinkuvaa”:  jatkuva siirtyily paikasta toiseen, sekä jatkuva tavaroiden ja myös älylaitteiden menetys yhdistettynä sairauden tuomiin rajoituksiin ei lainkaan sovi yhteen monien sähköpostiohjelmien kuten G-mailin kanssa. Niinpä itsellänikin on nimissäni varmaan puoli tusinaa sähköpostiosoitetta, joihin en enää pääse käsiksi. Yleensä syynä on ohjelman epäluuloisuus vaihtuvia päätelaitteitani kohtaan. Onneksi olen onnistunut luomaan uudet sähköpostit eri kirjautumisperiaatteella (= joka laitteelle oma postiosoite), jotka toimivat ainakin toistaiseksi.

Ne meistä, jotka eivät enää itse pääse nettiin, voivat usein pyytää apua läheisiltä, onnekkaimmat kuntansa vammaispalveluiden tarjoamalta henkilökohtaiselta avustajalta. Näin monet voivat lukea (tai kuunnella toisen lukemana) tätä blogia tulosteena. Jos olet onnistunut siinä, olen ylpeä sinusta —  tiedän miten hankalaa se on saattanut olla.

Henkiset resurssit

Kun on käyttänyt esim. kaksi viikkoa saadakseen tietää, mitä siinä uudessa sisäilmakodittomat -blogissa sanotaan, ei välttämättä jää enää rahkeita kommentin toimittamiseksi blogistille, vaikka kummin kaiman päätelaite olisikin käytössä taas ensi viikolla. Ei, kun yhtä aikaa pitäisi ratkaista tärkeämpiäkin kysymyksiä, kuten missä nukkua ensi yönä ja miten rakentaa talo ilman rahaa. Eikä varsinkaan, kun on jo hankalien nukkumispaikkojen unettomuudesta uuvahtanut ja menetyksistä masentunut. Eli monilla vaikeasti sisäilmakodittomilla ei yksinkertaisesti ole enää resursseja käydä luksuselämätyyliin keskustelua netissä. Tämän kerron teille muille tiedoksi, jotta ette tee vääriä tulkintoja. Sisäilmakoditon ei ole surkea luuseri. Pikemminkin hän on upea selviytyjä, joka luovasti ja sinnikkäästi löytää reittinsä siellä, missä tie on päättynyt jo kauan sitten. Hän ansaitsee kaiken kunnioituksesi ja lämpimän hyväksyntäsi ja tukesi. Sitä paitsi osanne saattavat vaihtua milloin vain. Kartoitetaan siis yhdessä tuo tuntematon maasto ja tehdään reitti umpihankeen. Pohlaamisessahan me suomalaiset olemme taitavia. 🙂

PS. Jos jäit miettimään, miten minä sisäilmakodittomana voin pitää tätä blogia, niin vastaus kuuluu: kynällä ja paperilla 🙂  ja apuvoimin. 🙂  Ettehän kuitenkaan loukkaannu, jollen juuri vastaile kommentteihinne. Siihen liittyy tuota.. teknisiä hankaluuksia. 😉  Mutta arvostan ajatuksianne kyllä kovasti ja luen mielenkiinnolla sitä mukaa, kun saan niitä käsiini 🙂