Eduskunnan sisäilmaryhmä ja Tutkas järjestivät 10.10.2017 Sisäilma sairastuttaa — totta vai tarua?-seminaarin, joka on yhä katsottavissa Tutkaksen Facebook-sivuilla. Seminaarissa tuotiin esille kolme vastausta otsikon kysymykseen:
1. VAIN homeet sairastuttavat vakavasti.
2. Homeet EIVÄT sairastuta vakavasti (kuten eivät muutkaan ympäristöaltisteet).
3. KAIKKI ympäristöaltisteet (homeet, kemikaalit, sähkö jne) voivat sairastuttaa vakavasti.
Kolmas vaihtoehto oli nähdäkseni laajiten seminaarilaisten hyväksymä ja paikalla olivat edustettuina niin homeille, kemikaaleille kuin sähköllekin reagoivat sekä näistä syistä pitkäaikaisasunnottomuuteen joutuneet. Mielestäni väitteet 1 ja 2 ovat yksinkertaisesti todellisuudelle vieraita. Ensimmäinen siksi, että tunnen vain harvoja VAIN homeille reagoivia ja he ovat vastasairastuneita. Toinen väite on todellisuudelle vieras taas siksi, että se kieltää VAKAVAN FYYSISEN SAIRAUDEN. En kiellä, etteikö esimerkiksi kodin, elämän ja turvaverkon menetyksestä seuraava trauma tai masennus voisi stressireaktioiden kautta pahentaa oireilua, mutta kauhu ei ole sairauden syy sisäilmasairailla sen enempää kuin se sitä on tulipalossa vammautuneilla ja siitä traumatisoituneilla.
Entäpä kiistanalaisin sähköherkkyys? Millä perusteella sisäilmakodittomuus-blogin pitäjä voi ”uskoa” sähköherkkyyteen? Samalla perusteella, jolla sinä uskot siihen, että lattia allasi kestää: olet havainnut sen riittävän usein — ilman tieteellistä näyttöä. 🙂 Luottamus perustuu siihen, että itse havaitsee asian olevan niin — tai että omien havaintojensa perusteella luottaa väitteen esittäjään. Minä uskon, että tuntemistani sisäilmakodittomista ei yksikään reagoi vain homeille, vaan että homeiden lisäksi kaikki reagoivat myös kemikaaleille, ja sen lisäksi näistä puolet reagoi myös sähkömagneettiselle säteilylle. Miksikö uskon näin? Koska juuri laskin sen. 🙂
REAGOIMISPROFIILIT
Helposti laskettavia ympäristösairaita kontakteja puhelimestani löytyi 62 henkilöä. Tässä taulukot havainnoistani. Tulokset ovat jälleen toki vain pienestä ryhmästä ja arkitietoon perustuvia, joten ne ovat vain suuntaa-antavia, mutta kuvaavia.
TYÖKYKYISET KODILLISET: 9 henkilöä
TYÖKYVYTTÖMÄT KODILLISET: 8 henkilöä
KODITTOMAT: 45 henkilöä
Kuten piirakat havainnollistavat, työkykyisissä on vain homeille reagoivia, mutta omien tuttujeni joukossa pelkkä homeelle reagointi ei johda työkyvyttömyyteen (näin voi tietysti olla, mikäli home aiheuttaa esimerkiksi syövän). Työkyvyttömistä ja kodittomista tutuistani KAIKKI reagoivat siis jollekin muullekin. Sähköherkkyyden esiintyvyys kasvaa tuttujeni joukossa sitä mukaa, mitä pidemmälle sisäilmasairaus etenee, ja on kodittomien ryhmässä jo huikeat 50 %. Todennäköistä on, että todellinen luku on vieläkin suurempi, sillä ihmiset eivät tiedon puutteessa useinkaan tunnista (näitäkään) oireitaan, ennen kuin sairaus on jo pitkällä.
”Sähköherkkyyttä ei tutkitusti ole”
Tutkimuksia on monenlaisia ja minun lukemani sähköherkkyystutkimukset ovat käsittämättömän laaduttomia harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Ajatellaanpa asiaa ihan maalaisjärjellä heinänuhan kautta. Jos halutaan todistaa syy-yhteys heinien ja nuhan välillä, ei tule menetellä niin kuin sähköherkkyystutkimuksissa yleensä: ”ota heinien siitepölyaikaan ”herkkis”, vie hänet heinäpellolle, älä kysy millaisia oireita hän yleensä saa ja mistä, vaan altista hänet summamutikassa minuutin välein toistuvalle pujouutteelle. Jos hänen nenänsä ei vuoda ja lakkaa vuotamasta minuutin sykleissä, olet ”todistanut” ettei heinänuhaa ole olemassa”! Murh! Eihän mitään tutkita näin! Sen sijaan tee validi tutkimus:
1. Kuuntele potilasta. Kysy potilaalta millaisia oireita ja kuinka nopeasti ja mistä hän tyypillisesti niitä saa. Huomioi tämä koeasettelussa.
2. Poista taustahäiriöt. On järjetöntä tutkia potilasta, joka on juuri matkalla altistunut vaikka mille, koska monet sähköherkkyys- kuten heinäallergiareaktiotkin ilmestyvät viiveellä ja kumuloituen.
3. Tutki KAIKKI altisteet! Ei vain pujoa, vaan myös muut heinät. Ei vain mikroaaltoja vaan myös muut sähkömagneettisen säteilyn spektrin taajuudet kuten magneettikentät, näkyvä valo, infrapuna, UV-säteily…
4. Ajoita realistisesti. Käytä potilaan reagointitapaan sopivaa altistustiheyttä ja -kestoa. Huomioi myös viiveellä kehittyvät oireet.
5. Dokumentoi realistisesti. Kuvaa reaktiot huolella ja kattavasti, esimerkiksi sydänfilmi, valokuvat, biopsiat ja veriarvot.
Yhtään tällaista sähköherkkyys tutkimusta ei tietääkseni ole tehty, mutta Iho- ja allergiasairaalassa tutkitaan jo rutiininomaisesti UV-valotestillä sähkömagneettiselle ultraviolettisäteilylle herkistyneitä (jotka saavat Kelalta tukea ja apuvälineitä). Testin soveltaminen (muihin) ympäristösairauksiin olisi varsin helppoa.
Arkielämän totuus on, että homeista, kemikaaleista ja sähkömagneettisesta säteilystä, kuten myös muista ympäristöaltisteista, sairastutaan jatkuvasti. Tieteellinen syy-seuraussuhde on mielestäni pohjimmiltaan epäselvä siksi, että ajatus on liian pelottava, joten sitä ei haluta tutkia kunnolla. Jos itse epäilet asiaa, mene ja tutustu vaikkapa 45:een sisäilmakodittomaan. Heitä avoimella mielellä kuunnellessasi vakuutut omien havaintojesi kautta siitä, että valitettavasti totuus on tässäkin tarua ihmeellisempää.