Sisäilmakodittomuus ja trauma

Sisäilmakodittomaksi joutuminen ja mikä tahansa muukin ympäristösairauksiin liittyvä vakava ilmiö saattaa olla potentiaalinen trauman aiheuttaja. Aiheesta on tehty tutkimustakin, mutta tässä vain otteita erinomaiselta Trauma ja dissosiaatio -sivustolta. Sisäilmakodittomuuteen ei luonnollisestikaan mitenkään aina liity traumatisoitumista, sillä ihmisten tilanteet ja resurssit vaihtelevat suuresti niin geneettisesti, psykologisesti kuin sosiaalisestikin. Koska kuitenkin traumatisoituminen on mahdollista, tässä tietoa aiheesta. Lisää tietoa saat mm. Trauma ja dissosiaatio -sivulta sekä Traumaterapiakeskuksen sivuilta, josta saatavilla mm. kirjoja aiheesta.

STRESSIREAKTIOT

Järkyttävän tapahtuman kokeneen ensireaktio on usein ilo siitä, että hän on elossa. Tätä seuraavat ahdistuksen, pelon ja vihan tunteet, korostunut valppaus sekä tapahtuman pakonomainen miettiminen. Nämä stressireaktiot tulevat lähes kaikille, ja ne lievenevät itsestään ajan kuluessa. Niillä ei ole tekemistä ”heikkouden” kanssa. Stressireaktioista on kuitenkin hyvä olla tietoinen. Tämä vähentää pelkoa ja ahdistusta ja auttaa ymmärtämään joko itseään tai läheistä, joka on joutunut trauman uhriksi.

Lähde: http://traumajadissosiaatio.fi/norm-jreaktiot/

Sisäilmakoditon reagoi tunnetasolla jäädessään akuutisti täysin ilman asuntoa, mutta myös pitkä muuttokierre, ikkunat auki nukkuminen ja pelkästään sairauden kanssa taistelu ovat kuormittavia sekä fyysisesti että henkisesti. Sisäilmakodittomuudessa on usein se piirre, että uhkaava tilanne alkaa ja sitten sitä kestää aivan liian pitkään. Näin ollen olosuhteet ovat pitkäaikaiset, joten akuutit reaktiot saattavat sikälikin pitkittyä. Niihin on kuitenkin mahdollista saada tukea ja itseasiassa trauman syntyä ehkäisee mm. saatu tuki läheisiltä ja vertaisilta.

TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ

Traumanjälkeinen stressihäiriö, post-traumaattinen stressihäiriö (PTSD) on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi sota, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus, perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.

PTSD:n oireet jaetaan kolmeen pääluokkaan. Ensimmäinen luokka sisältää oireet, jotka liittyvät trauman uudelleen kokemiseen. Näitä ovat muun muassa trauman itsepintainen tunkeutuminen tietoisuuteen esimerkiksi takaumina tai painajaisina. Seuraavaan luokkaan kuuluu välttämiskäyttäytyminen: henkilö välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä, saattaa eristäytyä ja turtua (vaikeus tuntea erilaisia tunteita). Kolmas luokka sisältää kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet, kuten jatkuvan varuillaanolon, säikähtelyn ja ärtymyksen.

Traumanjälkeinen stressihäiriö ei ole harvinainen; lähes yksi kymmenestä kärsii tai on joskus kärsinyt siitä.

Lähde: http://traumajadissosiaatio.fi/traumanjalkeinen-stressihairio-ptsd-2/

Sisäilmasairas saattaa nähdä punaista kuullessaan sanan välttämiskäyttäytyminen, onhan sitä käytetty mediassa syynä sisäilmasairauden pakottamaan altisteiden välttämiseen. Se, että joku mediassa ei ymmärrä, että astmakohtaus tai moni muu vaikea oire voi aidosti pakottaa välttämään homeita ja muita altisteita, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö osa välttämisestä voisi johtua myös muista syistä. Sisäilmasairaan onkin mielestäni tärkeää oppia erottelemaan, mistä oireet ja reaktiot johtuvat. Esimerkiksi tärinä voi johtua trauman jälkeisestä järkytyksestä, mutta se voi yhtä hyvin johtua myös ravinnon puutteesta, toksiineista, sähköaltistuksesta – tai liian suuresta määrästä astmalääkkeitä.  Sama koskee muitakin reaktioita, ja syyn selvitessä joihinkin oireisiin voi vaikuttaa helpommin kuin toisiin. Mikäli trauma voisi osaltaan selittää pahaa oloa, sitä ei kanna jättää hoitamatta vain leimautumisen pelosta, sillä monet yksinkertaisetkin vinkit voivat parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

DISSOSIAATION KÄYTTÖ SUOJAUTUMISKEINONA

Dissosiaatio on erityisen tyypillinen traumatilanteessa, jolloin se ehkäisee henkilön psyykkisen ylikuormittumisen. Dissosiaatio mahdollistaa trauman hajottamisen pienempiin, helpommin hallittaviin yksiköihin. Esimerkiksi auton lähtiessä luisuun jäisellä tiellä autoilija saattaa kokea ajan kulun yht’äkkiä hidastuvan, näköaistimusten muuttuvan terävämmiksi ja värien kirkkaammiksi, äänten vaimenevan ja olonsa muuttuvan tunnottomaksi.

Kun olosuhteet ovat sopivat – useimmiten, kun trauman uhri tuntee olonsa riittävän turvalliseksi – aletaan palasia jälleen yhdistää toisiinsa; dissosiaatio alkaa purkautua. Jäällä luistaneen auton tapauksessa purkautuminen alkaa tapahtua, kun renkaiden pito palaa. Kuljettajan syke nousee ja jalat alkavat täristä, kun järkytyksen ja kauhun tunteet päästetään tietoisuuteen.

Toinen esimerkki, jossa dissosiaatio suojaa psyykeä liian suurelta tunnevyöryltä, voisi olla henkilö, joka läheisen kuolemasta kuultuaan käyttäytyy hyvin rationaalisesti ja tunnekylmästi. Vasta päivien tai viikkojen kuluttua tapahtunut alkaa realisoitua, ja henkilö alkaa surra menetettyä läheistä.

Jos dissosioitua kokemusta ei päästä kunnolla purkamaan, seurauksena on usein traumanjälkeisiä psyykkisiä ongelmia, kuten akuutti tai post-traumaattinen stressihäiriö. Lapsella, jolla persoonallisuuden kehitys on kesken, johtaa dissosiaation runsas käyttö minän eri osien huonoon keskinäiseen yhdistymiseen.

Lähde: http://traumajadissosiaatio.fi/dissosiaatio-yleiskatsaus/

Koska sisäilmakodittomuus, kuten kaikki ympäristösairauksiin liittyvät ilmiöt, on tyypillisesti pitkäaikainen ja monimutkainen enemmän tai vähemmän ylivoimaisilta tuntuvien ongelmien vyyhti, se voi osaltaan aiheuttaa monimutkaisiakin psyykkisiä haittoja, varsinkin lapsille, joita sisäilmakodittomissa on hälyttävän suuri määrä. Henkinen ja fyysinen tuki on paras tapa vähentää ja ehkäistä seurauksia. Onneksi traumaa osataan hoitaa hyvin ja ennuste on hyvä. 🙂

Mutta:

Traumaterapiatyötä tehdään vain silloin, kun potilas ei ole kriisitilanteessa. Jos potilas on huomattavan masentunut, itsemurhahakuinen, kärsii vakavasta ahdistuneisuudesta, tarvitsee päihdevieroitusta tai elää edelleen traumaattisissa olosuhteissa (esim. jatkuva perheväkivalta, hyväksikäyttö, kodittomuus), nämä ongelmat on ensin hoidettava asianmukaisesti.

Lähde: http://traumajadissosiaatio.fi/trauman-hoito-yleiskatsaus/

Käytännössä siis traumaa voidaan tehokkaasti hoitaa vasta sitten, kun kodittomuus on jo päättynyt. Onneksi on kuitenkin mahdollista saada terapeuttista kannattelevaa tukea jo kriisissä selviytymiseen. Älä siis jää yksin vaan etsi itsellesi tarvittaessa myös henkistä apua. Olet sen arvoinen, siinä missä jokainen muidenkin traumojen uhri. Voimia ja jaksamista kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *